Huh, laihduttamisesta ei ole tullut melkein mitään: kiire ja flunssa. Toisin sanoen, on tullut syötyä, mitä sattuu ja liikunta on jäänyt harrastamatta. Seliseli.
Tänään uskaltauduin kuitenkin vaa'alle. Ilahduttavaa oli, että lukema näytti vähän edelliskertaa pienemmältä! Ensin ilahduin, sitten ärsytti, että noin vähän vaan ja nyt yritän järkeillä, että olen tosiaan laittanut ihan minimaalisen vähän eforttia hankkeeseen, joten on syytä olla vain ja ainoastaan tyytyväinen.
Ja paino oli siis 63,7 kg. Tästä on hyvä jatkaa...
tiistai 10. toukokuuta 2011
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vinkki # 1: Kevytlevitteet
Ok, leivänsyöntiä tulisi mitä ilmeisemmin välttää, jos haluaa karistaa painoa. Itse en ole valmis ryhtymään hc-karppaajaksi, mutta yritän tarkkailla vaaleiden viljojen syömisiäni. Ruisleivästä en suostu luopumaan, syön sitä kuitenkin vain pari palaa päivässä. Leipä itsessään ei ole mielestäni ongelma, ongelmallisempaa on se, mitä leivän päälle tulee laitettua. Itse tykkään ihan valtavasti juustoista - mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Aah, päivittäinen paheeni: paahdettu ruisleipä, päälle reilusti iäkästä goudaa tai mustaleimaemmentalia ja tomaattia, koristeeksi tuoretta basilikaa...
Olen yrittänyt päästä päivittäisestä juustonpuputtamisesta eroon, mutta on ollut vähän vaikea keksiä, millä sen korvaisi juuri näissä voileipäasioissa. Suhtaudun epäilevästi kaikenlaisiin light-tuotteisiin yleensäkin ja erityisesti kevytjuustot ovat makunsa ja koostumuksensa puolesta lähempänä pyyhekumia kuin juustoa, joten juuston vaihtaminen kevyempään ei ole mikään vaihtoehto. Myös kevyet tuorejuustot ja muut levitteet vaikuttavat vähän epäilyttäviltä, ainesosaluettelo on piiitkä ja raaka-aineet tuntemattomia ja hintakin aikamoinen.
Leikkeleitä en harrasta, olin pitkään kasvissyöjä ja nykyäänkin harrastan lihansyöntiä hyvin harvoin - osaksi päivittäistä ruokailuani en sitä halua. Erilaiset paputahnat olisivat tietysti ihan loistava korvike: terveellisiä, proteeinipitoisia ja maukkaita. Valmiiden papulevitteisen tarjonta on kuitenkin niukkaa ja myös hinnat tuntuvat sangen suolaisilta. Itse tahnoja on helppo tehdä, mutta aina ei oikein viitsi tai muista hommaan ryhtyä. Ja siinä pitää kaivella aina jokin kodinkonekin esiin, että saa pavut muhjuksi, tulee tiskiä ja menee aikaa, oi voi.
Olenkin keksinyt mielestäni sangen oivan kevytleviteratkaisun pulmaan: turkkilainen jogurtti! Turkkilainen jogurtti säilyy pitkään jääkaapissa, se on edullinen ja monikäyttöinen raaka-aine. Rasvaa siinä on 10 %, mikä on mielestäni kovinkin kohtuullista verrattuna ainakin aiemmin käyttämiini rasvaisiin juustoihin ja samalla siitä saa kalsiumia ja hapanmaitotuotteille tyypillisiä terveellisiä maitohappobakteereita. Helpoimmillaan levitteen saa aikaan alle minuutissa: raasta jogurtin joukkoon valkosipulia, lisää (ruusu)suolaa, mustapippuria ja provencen yrttimaustetta, sekoita. Tuunausmahdollisuuksia on loputtomasti: tunaa, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, yrttejä, chiliä, tahinia... Toimii loistavasti myös esimerkiksi uuniperunan täytteenä, pastasalaatin pohjana, dippinä, hampurilaisen välissä jne.
Olen yrittänyt päästä päivittäisestä juustonpuputtamisesta eroon, mutta on ollut vähän vaikea keksiä, millä sen korvaisi juuri näissä voileipäasioissa. Suhtaudun epäilevästi kaikenlaisiin light-tuotteisiin yleensäkin ja erityisesti kevytjuustot ovat makunsa ja koostumuksensa puolesta lähempänä pyyhekumia kuin juustoa, joten juuston vaihtaminen kevyempään ei ole mikään vaihtoehto. Myös kevyet tuorejuustot ja muut levitteet vaikuttavat vähän epäilyttäviltä, ainesosaluettelo on piiitkä ja raaka-aineet tuntemattomia ja hintakin aikamoinen.
Leikkeleitä en harrasta, olin pitkään kasvissyöjä ja nykyäänkin harrastan lihansyöntiä hyvin harvoin - osaksi päivittäistä ruokailuani en sitä halua. Erilaiset paputahnat olisivat tietysti ihan loistava korvike: terveellisiä, proteeinipitoisia ja maukkaita. Valmiiden papulevitteisen tarjonta on kuitenkin niukkaa ja myös hinnat tuntuvat sangen suolaisilta. Itse tahnoja on helppo tehdä, mutta aina ei oikein viitsi tai muista hommaan ryhtyä. Ja siinä pitää kaivella aina jokin kodinkonekin esiin, että saa pavut muhjuksi, tulee tiskiä ja menee aikaa, oi voi.
Olenkin keksinyt mielestäni sangen oivan kevytleviteratkaisun pulmaan: turkkilainen jogurtti! Turkkilainen jogurtti säilyy pitkään jääkaapissa, se on edullinen ja monikäyttöinen raaka-aine. Rasvaa siinä on 10 %, mikä on mielestäni kovinkin kohtuullista verrattuna ainakin aiemmin käyttämiini rasvaisiin juustoihin ja samalla siitä saa kalsiumia ja hapanmaitotuotteille tyypillisiä terveellisiä maitohappobakteereita. Helpoimmillaan levitteen saa aikaan alle minuutissa: raasta jogurtin joukkoon valkosipulia, lisää (ruusu)suolaa, mustapippuria ja provencen yrttimaustetta, sekoita. Tuunausmahdollisuuksia on loputtomasti: tunaa, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, yrttejä, chiliä, tahinia... Toimii loistavasti myös esimerkiksi uuniperunan täytteenä, pastasalaatin pohjana, dippinä, hampurilaisen välissä jne.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Lupaus # 2
Ruokapäiväkirjaani tarkisteltuani ja tarkaan harkittuani tulin siihen tulokseen, että on aika tehdä lupaus numero 2!
Aamupala, lounas ja välipala -osasto ei vaadi mielestäni mitään hetinyt kohentamista ja vaikka illalliseni ovat satunnaisesti mitä sattuvat, suurempi ongelma on jatkuvasti yltyvä suklaansyömiseni. Olen oppinut vasta aikuisiällä syömään karkkia ja kummasti siitä poisoppiminen on siihen oppimista huomattavasti haasteellisempaa! Haluaisin olla kohtuukäyttä, joka nautiskelee muutaman palan laatusuklaata silloin tällöin. Tai jos se on kertakaikkinen mahdottomuus, viikossa oli yksi suklaapäivä, jolloin nautiskelisin hyvällä omallatunnolla jotain tummaa luomusuklaata. Suunnitelmani on saavuttaa kohtuullisuus cold turkey -menetelmän kautta. Ensin suklaa poistetaan kokonaan ruokavaliosta ja tauon jälkeen sitä voi varovasti kokeilla nauttia joko kerran viikossa tai palan silloin tällöin.
Lupaus # 2: Olen syömättä suklaata (ja muutakin karkkia) toukokuun loppuun asti.
Aamupala, lounas ja välipala -osasto ei vaadi mielestäni mitään hetinyt kohentamista ja vaikka illalliseni ovat satunnaisesti mitä sattuvat, suurempi ongelma on jatkuvasti yltyvä suklaansyömiseni. Olen oppinut vasta aikuisiällä syömään karkkia ja kummasti siitä poisoppiminen on siihen oppimista huomattavasti haasteellisempaa! Haluaisin olla kohtuukäyttä, joka nautiskelee muutaman palan laatusuklaata silloin tällöin. Tai jos se on kertakaikkinen mahdottomuus, viikossa oli yksi suklaapäivä, jolloin nautiskelisin hyvällä omallatunnolla jotain tummaa luomusuklaata. Suunnitelmani on saavuttaa kohtuullisuus cold turkey -menetelmän kautta. Ensin suklaa poistetaan kokonaan ruokavaliosta ja tauon jälkeen sitä voi varovasti kokeilla nauttia joko kerran viikossa tai palan silloin tällöin.
Lupaus # 2: Olen syömättä suklaata (ja muutakin karkkia) toukokuun loppuun asti.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Ihan tavallinen päivä
Pidän muutaman päivän ruokapäiväkirjaa, jotta näen oikeasti, mitä päivän aikana tulee syötyä. Yritän syödä ihan tavallisesti ja kirjata kaikki syömiseni sensuroimattomana. Tässä ihan tavallisen tiistain syömiset.
Aamupala
lasi vettä
jättikuppi vihreää teetä
puuro (1 dl kaurahiutaleita, 1 dl marjoja, 0,5 banaania ja pari ruokalusikallista pellavan-, sesamin- ja auringonkukansiemensekoitusta)
Lounas
sienikeitto (sieniä, porkkanaa, sipulia, pintopapuja, ruispastaa, oliiviöljyä, mausteita)
grillattu juustoleipä (2 täysjyväpaahtoleipää, 0,25 tomaattia, 0,75 dl raastettua cheddar-juustoa)
Välipala
viili ja 1 rkl itse tehtyä mysliä
0,5 verigreippi
Illallinen
5 kalapuikkoa
melkein koko pussillinen ranskanperunoita
tsatsikia
0,5 Fazerina-levyä
Hmm, illalliseen asti kaikki näyttää menevän aika mukavasti. Mieheni ja minä työskentelemme tällä hetkellä kotona ja menossa on intensiivinen vaihe, jolloin ruokakaupassa asioiminen ja syömisten suunnittelu monesti unohtuvat. Lisäksi väsyttää ja stressaa, joten kiljuvan nälän iskiessä kipitämme lähikauppaan ja ostamme jotain, mikä valmistuu nopeasti ja vaivatta, maistuu hyvältä, täyttää vatsan ja on lohdullista. Terveysseikat unohtuvat vaikka tiedän varsin hyvin, että ravintopitoisempi ruoka auttaisi jaksamaan ranskanpottua paremmin. Ratkaisu olisi tietenkin tehdä kerralla iso määrä jotain ruokaa pakastimeen, esimerkiksi kasvischilit ovat herkkua ja sopivat hyvin pakastettavaksi.
Jälkiruokahimotukseen auttaisi varmaan esimerkiksi tumma luomusuklaa, mutta kun himotuksen sattuessa luomukauppa on kaukana ja lähikaupassa ei ole "terveys"karkkiosastoa, niin Fazerina vie voiton. Ja valitettava tosiasia on, että meille on turha ostaa suklaata jemmaan makeanhimotuksen varalta, koska itsehillintämme on olematon herkkujen suhteen. Tätähän pitää ihan miettiä ennen kuin lupaan mitään hätiköityä...
Aamupala
lasi vettä
jättikuppi vihreää teetä
puuro (1 dl kaurahiutaleita, 1 dl marjoja, 0,5 banaania ja pari ruokalusikallista pellavan-, sesamin- ja auringonkukansiemensekoitusta)
Lounas
sienikeitto (sieniä, porkkanaa, sipulia, pintopapuja, ruispastaa, oliiviöljyä, mausteita)
grillattu juustoleipä (2 täysjyväpaahtoleipää, 0,25 tomaattia, 0,75 dl raastettua cheddar-juustoa)
Välipala
viili ja 1 rkl itse tehtyä mysliä
0,5 verigreippi
Illallinen
5 kalapuikkoa
melkein koko pussillinen ranskanperunoita
tsatsikia
0,5 Fazerina-levyä
Hmm, illalliseen asti kaikki näyttää menevän aika mukavasti. Mieheni ja minä työskentelemme tällä hetkellä kotona ja menossa on intensiivinen vaihe, jolloin ruokakaupassa asioiminen ja syömisten suunnittelu monesti unohtuvat. Lisäksi väsyttää ja stressaa, joten kiljuvan nälän iskiessä kipitämme lähikauppaan ja ostamme jotain, mikä valmistuu nopeasti ja vaivatta, maistuu hyvältä, täyttää vatsan ja on lohdullista. Terveysseikat unohtuvat vaikka tiedän varsin hyvin, että ravintopitoisempi ruoka auttaisi jaksamaan ranskanpottua paremmin. Ratkaisu olisi tietenkin tehdä kerralla iso määrä jotain ruokaa pakastimeen, esimerkiksi kasvischilit ovat herkkua ja sopivat hyvin pakastettavaksi.
Jälkiruokahimotukseen auttaisi varmaan esimerkiksi tumma luomusuklaa, mutta kun himotuksen sattuessa luomukauppa on kaukana ja lähikaupassa ei ole "terveys"karkkiosastoa, niin Fazerina vie voiton. Ja valitettava tosiasia on, että meille on turha ostaa suklaata jemmaan makeanhimotuksen varalta, koska itsehillintämme on olematon herkkujen suhteen. Tätähän pitää ihan miettiä ennen kuin lupaan mitään hätiköityä...
Lupaus # 1
Tavoitteisiin päästään askel kerrallaan välitavoitteiden kautta, näinhän on opetettu. Ja koska olen aloittelemassa elämäntaparemonttia, ensimmäisenä tarkestaluun joutuu juominen.
Limsoja ja mehuja juon niin harvoin, että ne eivät ole ongelma.
Kahvia juon harvoin, mutta silloin kun juon, haluan yleensä mahdollisimman rasvaiseen maitoon tehdyn maitokahvin. Makeutusta en käytä lainkaan, joten en koe tällä hetkellä tarvetta tarkistaa kahvinjuontitottumuksiani.
Teetä juon vähintään yhden jättikupillisen päivässä. En käytä koskaan maitoa tai makeutusta teessäni, joten ei tarvetta tsemppaamiseen tälläkään alueella.
Ooh, tähän asti kaikki näyttää sangen esimerkilliseltä! Alkoholi vaati ehdottomasti oman postauksensa, joten siirryn seuraavaksi toiseen ongelmakohtaan, veteen.
Vettä juon liian vähän. Aamulla juon heti herättyäni lasillisen, mutta muuten sitä tulee nautittua harvakseltaan. Ensimmäinen lupaukseni liittykin veden juonnin lisäämiseen.
Lupaus # 1: Juon päivässä litran vettä. Mittaan määrän kannuun tai pulloon, joten lupauksen pitämistä on helppo seurata päivittäin.
Limsoja ja mehuja juon niin harvoin, että ne eivät ole ongelma.
Kahvia juon harvoin, mutta silloin kun juon, haluan yleensä mahdollisimman rasvaiseen maitoon tehdyn maitokahvin. Makeutusta en käytä lainkaan, joten en koe tällä hetkellä tarvetta tarkistaa kahvinjuontitottumuksiani.
Teetä juon vähintään yhden jättikupillisen päivässä. En käytä koskaan maitoa tai makeutusta teessäni, joten ei tarvetta tsemppaamiseen tälläkään alueella.
Ooh, tähän asti kaikki näyttää sangen esimerkilliseltä! Alkoholi vaati ehdottomasti oman postauksensa, joten siirryn seuraavaksi toiseen ongelmakohtaan, veteen.
Vettä juon liian vähän. Aamulla juon heti herättyäni lasillisen, mutta muuten sitä tulee nautittua harvakseltaan. Ensimmäinen lupaukseni liittykin veden juonnin lisäämiseen.
Lupaus # 1: Juon päivässä litran vettä. Mittaan määrän kannuun tai pulloon, joten lupauksen pitämistä on helppo seurata päivittäin.
Tavoite
Vaikka laihduttamisesta en juuri mitään tiedäkään, luulisin, että selkeän tavoitteen asettaminen on tärkeää. Tavoitteenani on pudottaa painoa viitisen kiloa, jolloin painoindeksiluokkani olisi edelleen normaali. En ole valmis mihinkään kuuriluontoisiin dieetteihin, vaan tavoite on muuttaa suhtautumistani syömiseen ja liikkumiseen.
Tavoitteeni on painaa 59 kg 1.9.2011.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Avautuminen alkuun
Olen aina ollut normaalipainoinen, mikä sekin oli aika rassaavaa nuorena naisena, kun kaikkien muiden tyttökavereideni painoindeksit osoittivat alipainoa. Nyt, reilusti kolmekymppisinä, suurin osa ystäväpiiristäni on siirtynyt samaan normaali paino -painoindeksiluokkaan - muutama jopa lievä lihavuus -luokkaan - joten ykköstopikiksi on tullut puhe syömisestä ja laihduttamisesta. Lätinä on loputonta, mutta mitään ei tunnu kauheasti tapahtuvan.
Vaahtosin miehelleni, että olisin niin tyytyväinen, jos laihtuisin viisi kiloa, mutta ilmeisesti on totta, että juuri viiden kilon ylipainoa on todella vaikea saada pois. Mieheni ihmetteli, että olenko sitten yrittänyt laihduttaa, hän kun ei ole huomannut taloudessamme tapahtuvan mitään sellaista. Heräsin todellisuuteen: en ole koskaan yrittänytkään pudottaa painoani.
Tiedän varsin hyvin, että painoni ei ole mitenkään hälyttävä ja olen edelleen normaali paino -painoindeksiluokassa. Hälyttävää on sen sijaan se, että painoni on noussut tasaisesti koko ajan eli elintapani ovat pikkuhiljaa muuttuneet epäterveellisempään suuntaan - ja epäilemättä näin tulee jatkumaan, jos en ala tehdä tietoisia muutoksia asioihin.
Olen aivan ummikko laihduttamisen suhteen, enkä oikein tiedä, mistä edes aloittaa. Tämä blogi toimikoon päivä- ja muistikirjana, joka toivottavasti tsemppaa ja luo painettakin elintapojeni tarkastamiseen.
Vaahtosin miehelleni, että olisin niin tyytyväinen, jos laihtuisin viisi kiloa, mutta ilmeisesti on totta, että juuri viiden kilon ylipainoa on todella vaikea saada pois. Mieheni ihmetteli, että olenko sitten yrittänyt laihduttaa, hän kun ei ole huomannut taloudessamme tapahtuvan mitään sellaista. Heräsin todellisuuteen: en ole koskaan yrittänytkään pudottaa painoani.
Tiedän varsin hyvin, että painoni ei ole mitenkään hälyttävä ja olen edelleen normaali paino -painoindeksiluokassa. Hälyttävää on sen sijaan se, että painoni on noussut tasaisesti koko ajan eli elintapani ovat pikkuhiljaa muuttuneet epäterveellisempään suuntaan - ja epäilemättä näin tulee jatkumaan, jos en ala tehdä tietoisia muutoksia asioihin.
Olen aivan ummikko laihduttamisen suhteen, enkä oikein tiedä, mistä edes aloittaa. Tämä blogi toimikoon päivä- ja muistikirjana, joka toivottavasti tsemppaa ja luo painettakin elintapojeni tarkastamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)