Lupaus # 2

Ruokapäiväkirjaani tarkisteltuani ja tarkaan harkittuani tulin siihen tulokseen, että on aika tehdä lupaus numero 2!

Aamupala, lounas ja välipala -osasto ei vaadi mielestäni mitään hetinyt kohentamista ja vaikka illalliseni ovat satunnaisesti mitä sattuvat, suurempi ongelma on jatkuvasti yltyvä suklaansyömiseni. Olen oppinut vasta aikuisiällä syömään karkkia ja kummasti siitä poisoppiminen on siihen oppimista huomattavasti haasteellisempaa! Haluaisin olla kohtuukäyttä, joka nautiskelee muutaman palan laatusuklaata silloin tällöin. Tai jos se on kertakaikkinen mahdottomuus, viikossa oli yksi suklaapäivä, jolloin  nautiskelisin hyvällä omallatunnolla jotain tummaa luomusuklaata. Suunnitelmani on saavuttaa kohtuullisuus cold turkey -menetelmän kautta. Ensin suklaa poistetaan kokonaan ruokavaliosta ja tauon jälkeen sitä voi varovasti kokeilla nauttia joko kerran viikossa tai palan silloin tällöin.

Lupaus # 2: Olen syömättä suklaata (ja muutakin karkkia) toukokuun loppuun asti.

Ihan tavallinen päivä

Pidän muutaman päivän ruokapäiväkirjaa, jotta näen oikeasti, mitä päivän aikana tulee syötyä. Yritän syödä ihan tavallisesti ja kirjata kaikki syömiseni sensuroimattomana. Tässä ihan tavallisen tiistain syömiset.


Aamupala
lasi vettä
jättikuppi vihreää teetä
puuro (1 dl kaurahiutaleita, 1 dl marjoja, 0,5 banaania ja pari ruokalusikallista pellavan-, sesamin- ja auringonkukansiemensekoitusta)

Lounas
sienikeitto (sieniä, porkkanaa, sipulia, pintopapuja, ruispastaa, oliiviöljyä, mausteita)
grillattu juustoleipä (2 täysjyväpaahtoleipää, 0,25 tomaattia, 0,75 dl raastettua cheddar-juustoa)

Välipala
viili ja 1 rkl itse tehtyä mysliä
0,5 verigreippi

Illallinen
5 kalapuikkoa
melkein koko pussillinen ranskanperunoita
tsatsikia
0,5 Fazerina-levyä

Hmm, illalliseen asti kaikki näyttää menevän aika mukavasti. Mieheni ja minä työskentelemme tällä hetkellä kotona ja menossa on intensiivinen vaihe, jolloin ruokakaupassa asioiminen ja syömisten suunnittelu monesti unohtuvat. Lisäksi väsyttää ja stressaa, joten kiljuvan nälän iskiessä kipitämme lähikauppaan ja ostamme jotain, mikä valmistuu nopeasti ja vaivatta, maistuu hyvältä, täyttää vatsan ja on lohdullista. Terveysseikat unohtuvat vaikka tiedän varsin hyvin, että ravintopitoisempi ruoka auttaisi jaksamaan ranskanpottua paremmin. Ratkaisu olisi tietenkin tehdä kerralla iso määrä jotain ruokaa pakastimeen, esimerkiksi kasvischilit ovat herkkua ja sopivat hyvin pakastettavaksi.

Jälkiruokahimotukseen auttaisi varmaan esimerkiksi tumma luomusuklaa, mutta kun himotuksen sattuessa luomukauppa on kaukana ja lähikaupassa ei ole "terveys"karkkiosastoa, niin Fazerina vie voiton. Ja valitettava tosiasia on, että meille on turha ostaa suklaata jemmaan makeanhimotuksen varalta, koska itsehillintämme on olematon herkkujen suhteen. Tätähän pitää ihan miettiä ennen kuin lupaan mitään hätiköityä...

Lupaus # 1

Tavoitteisiin päästään askel kerrallaan välitavoitteiden kautta, näinhän on opetettu. Ja koska olen aloittelemassa elämäntaparemonttia, ensimmäisenä tarkestaluun joutuu juominen.

Limsoja ja mehuja juon niin harvoin, että ne eivät ole ongelma.

Kahvia juon harvoin, mutta silloin kun juon, haluan yleensä mahdollisimman rasvaiseen maitoon tehdyn maitokahvin. Makeutusta en käytä lainkaan, joten en koe tällä hetkellä tarvetta tarkistaa kahvinjuontitottumuksiani.

Teetä juon vähintään yhden jättikupillisen päivässä. En käytä koskaan maitoa tai makeutusta teessäni, joten ei tarvetta tsemppaamiseen tälläkään alueella.

Ooh, tähän asti kaikki näyttää sangen esimerkilliseltä! Alkoholi vaati ehdottomasti oman postauksensa, joten siirryn seuraavaksi toiseen ongelmakohtaan, veteen.

Vettä juon liian vähän. Aamulla juon heti herättyäni lasillisen, mutta muuten sitä tulee nautittua harvakseltaan. Ensimmäinen lupaukseni liittykin veden juonnin lisäämiseen.

Lupaus # 1: Juon päivässä litran vettä. Mittaan määrän kannuun tai pulloon, joten lupauksen pitämistä on helppo seurata päivittäin.

Tavoite

Vaikka laihduttamisesta en juuri mitään tiedäkään, luulisin, että selkeän tavoitteen asettaminen on tärkeää. Tavoitteenani on pudottaa painoa viitisen kiloa, jolloin painoindeksiluokkani olisi edelleen normaali. En ole valmis mihinkään kuuriluontoisiin dieetteihin, vaan tavoite on muuttaa suhtautumistani syömiseen ja liikkumiseen.

Tavoitteeni on painaa 59 kg 1.9.2011. 

Avautuminen alkuun

Olen aina ollut normaalipainoinen, mikä sekin oli aika rassaavaa nuorena naisena, kun kaikkien muiden tyttökavereideni painoindeksit osoittivat alipainoa. Nyt, reilusti kolmekymppisinä, suurin osa ystäväpiiristäni on siirtynyt samaan normaali paino -painoindeksiluokkaan - muutama jopa lievä lihavuus -luokkaan - joten ykköstopikiksi on tullut puhe syömisestä ja laihduttamisesta. Lätinä on loputonta, mutta mitään ei tunnu kauheasti tapahtuvan.

Vaahtosin miehelleni, että olisin niin tyytyväinen, jos laihtuisin viisi kiloa, mutta ilmeisesti on totta, että juuri viiden kilon ylipainoa on todella vaikea saada pois. Mieheni ihmetteli, että olenko sitten yrittänyt laihduttaa, hän kun ei ole huomannut taloudessamme tapahtuvan mitään sellaista. Heräsin todellisuuteen:  en ole koskaan yrittänytkään pudottaa painoani. 


Tiedän varsin hyvin, että painoni ei ole mitenkään hälyttävä ja olen edelleen normaali paino -painoindeksiluokassa. Hälyttävää on sen sijaan se, että painoni on noussut tasaisesti koko ajan eli elintapani ovat pikkuhiljaa muuttuneet epäterveellisempään suuntaan - ja epäilemättä näin tulee jatkumaan, jos en ala tehdä tietoisia muutoksia asioihin.

Olen aivan ummikko laihduttamisen suhteen, enkä oikein tiedä, mistä edes aloittaa. Tämä blogi toimikoon päivä- ja muistikirjana, joka toivottavasti tsemppaa ja luo painettakin elintapojeni tarkastamiseen.